Ilves ei pystynyt ottamaan paikkaa nousukarsintojen finaaliin kahden maalin etumatkastaan huolimatta. Sisulla ja sydämellä pelannut Huima/Urho oli kotikentällään parempi lukemin 4–1 ja eteni jatkoon.
Äänekosken ottelu pelattiin luonnonnurmella, joka oli syksyiseen tapaan myöskin erittäin märkä ja tyystin erilainen kuin Tammelan huippukuntoinen tekonurmikenttä. Isäntäjoukkue oli huomattavasti tottuneempi pelaamaan vastaavissa olosuhteissa ja pystyi myös käyttämään kotiedun selkeästi hyväkseen.
HuHo aloitti ottelun erittäin vahvasti ja saikin avausmaalin tehtyä jo viidennellä minuutilla. Jimi Saarikon antamasta kulmapotkusta pallo lipsahti suoraan Matti Liimataiselle, joka pääsi tökkäämään pallon maaliin Ilveksen puolustuksen keskeltä.
Peli säilyi kotijoukkueen hallinnassa ja hyökkäykset vyöryivät kohti Ilveksen maalia, joka kuitenkin onnistui pitämään loppujakson maalinsa koskemattomana. Omia hyökkäyksiään Ilves ei oikein saanut vietyä riittävän lähelle isäntien maalia. Tammelassa nähdyn kaltaista peliä ei tupsukorvat pystyneet esittämään haastavimmissa olosuhteissa.
Tauon jälkeen Ilves pääsi paremmin peliin mukaan, vaikkakaan vaarallisille vetopaikoille ei edelleenkään päästy. Kaivattu tasoitusosuma kuitenkin syntyi reilun tunnin pelaamisen jälkeen, kun Rasmus Rautavirta ohitti äänekkäästi HuHo:n peliä johtaneen maalivahti Severi Ikäheimon ja laukoi pallon tyhjään maaliin.
Maalin yhteydessä Ilves suoritti ensimmäisen vaihtonsa, kun Niilo Ala-Nikkola korvasi Samuel Syrjäsen. HuHo reagoi tilanteeseen tekemällä heti perään kolme vaihtoa kerralla, joka tuttikin heille nopeasti tulosta. Santtu Rönkä antoi tällä kertaa kulmaa ja pallo palautui hänelle takaisi. Keskitys maalille, jossa vaihdosta tullut Konsta Lampila sai päänsä väliin ja ohjasi kotijoukkueen uudelleen johtoon.
Kylmää vettä Ilveksen niskaan kaatui viisi minuuttia myöhemmin, kun HuHo katkaisi Ilveksen hyökkäyksen omalla alueellaan ja lähetti nopeasti pitkällä keskityksellä vastahyökkäyksen. Lampila syötti pallon poikittain takatolppaa kohti ja Lauri Rutanen onnistui liukumaan pallon maaliin. Kokonaistilanne oli nyt tasan
Kaikki olivat jo valmistautuneita välittömästi päättymisen jälkeiseen 2 x 15 minuuttiseen jatko-otteluun, mutta siihen ei koskaan päästy. Lisäajan viidennellä minuutilla kotijoukkueen kulmapotku tuotti jälleen kerran tulosta. Saarikon antaman kulman Ilves onnistui purkamaan boksin ulkopuolelle, josta Joona Rönkä pääsi vapaasti laukomaan pallon takanurkkaan. Tähän Ilves ei enää parin viimeisen minuutin aikana pystynyt vastaamaan, joten himoittu finaalipaikka jäi tällä kertaa saamatta.
Päävalmentaja Pasi Tuutti oli luonnollisesti pettynyt lopputulokseen.
– Päällimmäisenä tietenkin iso iso pettymys ihan kaikilla. Tänään pystyimme tällaiseen tulokseen näissä olosuhteissa. Isoin harmitus syntyy siitä, kun tietää millaisen työmäärän pelaajat ovat tehneet paremman lopputuloksen saamiseksi. Lisää pettymyksen tunnetta lisää se, että muut valmennuksen johtoryhmän aikuiset ovat laittaneet uskomattoman määrän tunteja sisään auttaakseen pelaajia kaikilla mahdollisilla tavoilla.
– Tämän päivän ottelussa oli kyse ennen kaikkea siitä kuka pystyy kamppailemaan, voittamaan kamppailuja ja siten luomaan mahdollisimman paljon kaaostilanteita vastustajan maalille. Syksyinen luonnon nurmi ja kahden vuorokauden sade eivät millään tavalla tukeneet meidän normaalia tapaa toteuttaa meidän toimintoja ja siksipä vastustaja pääsi useasti jonkin kimmokkeen kautta epätavallisiin tilanteisiin, joista syntyi jo mainitsemani kaaoshetki.
– Kolme maalia erikoistilanteista tai niiden jälkitilanteista on myös yksinkertaisesti liikaa yhteen otteluun. Harmittaa itseäni etten pystynyt auttamaan näissä hetkissä pelaajia enempää tai valmistamaan heitä paremmin ennen ottelua erikoistilanteiden toimintoihin.
– Joka tapauksessa olen saanut kokea unohtumattoman matkan viimeisen seitsemän kuukauden aikana näiden hienojen herrojen matkassa. Jokapäiväisen työnteon kulttuuri on ollut parempaa kuin monessa muussa ympäristössä, joissa olen työskennellyt. Sisäinen palo on työntänyt pelaajia asettamaan riman korkealle ja sen ylittämisen tavoittelua pojat ovat jahdanneet päivittäin. Ihailen heidän jokaisen tapaa suhtautua siihen, kuinka huippu-urheilijaksi voi kasvaa. Muistutan vielä lopuksi, että näitäkin kokemuksia jätkät tarvitsette, jotta seuraavalla kerralla olette valmiimpia astumaan seuraavalle tasolle, kun sen aika tulee. Olette matkanne alussa ja tämäkin este muuttuu hidasteeksi ja hetken päästä mahdollisuudeksi oppia. Pitäkää huoli arjen laadukkuudesta kaikilta niiltä osin mihin voitte itse vaikuttaa nyt, aina ja ikuisesti.
HUIMA/URHO–ILVES/2 4–1 (1–0)
1–0 Matti Liimatainen 5’
1–1 Rasmus Rautavirta 63’
2–1 Konsta lampila 72’
3–1 Lauri Rutanen 77’
4–1 Joona Rönkä 90+6’
Ilves/2:n kokoonpano:
43 Niilo Husu (mv)
35 Sebastian Suvanne
73 Aapeli Räsänen (C)
37 Franck Kouakou
36 Roope Aho
38 Rasmus Halonen
39 Miska Laaksonen <-> 42 Luka Lehtonen 42’
95 Valtteri Lehtomäki
34 Viljami Valkealahti
74 Samuel Syrjänen <-> 90 Niilo Ala-Nikkola 64’
99 Rasmus Rautavirta
Käyttämättömät vaihtopelaajat:
97 Anton Ljunqvist (mv)
72 Aaro Sinkkilä
75 Oliver Niskanen
Seuraava ottelu
Ilves/2:n kausi on nyt päättynyt. Osa pelaajista jatkaa kautta vielä P18-joukkueen mukana, joka on vahvasti mukana kamppailemassa Suomen mestaruudesta. Joukkueella on pisteen etumatka toisena olevaan FC Honkaan ennen viimeistä kierrosta. Mestari ratkeaa tulevana lauantaina 17.10., jolloin Ilves matkustaa IF Gnistanin vieraaksi.
Ilves/2 kiittää kaikkia kannattajiaan, kumppaneitaan sekä taustahenkilöitään.
