Ilves Hall of Fame

Ilvestä puheenjohtajana kahdesti vuosina 1961–64 ja 1974–77 johtanut Pekka Terho oli aina valmis talkoisiin, kun miestä tarvittiin. Hän oli avainasemassa johtamassa neuvotteluja Tampellan Palloilijoiden ja Ilves-Kissojen yhtymisestä Ilvekseen ja seuran jalkapallon edustusjoukkuetoiminnan uudelleenkäynnistämisessä.

Jo nuorena Ilvekselle sydämensä menettänyt Terho loi uransa finanssimaailmassa Tampereen Säästöpankin johtajana. Tampereelta käsin hän johti Tampereen kaupungin, Pirkanmaan ja koko valtakunnan tärkeitä päätöksiä ja käänsi molemmilla puheenjohtajuusjaksoillaan Ilveksen kurssin kohti tyynempiä vesiä. Vaikutusvalta muihin päättäjiin, intohimo Ilveksen harjoittamaan urheiluun ja seuran etu – nuo sanat olivat kaiverretut Pekka Terhon sydänjuuriin.

Ilves ry:n kunniapuheenjohtaja Pekka Terhon auttava käsi tavoitti vuosikymmenten aikana lukuisia Ilveksen pelaajia, valmentajia ja kannattajia.

Jarkko Savola on vaikuttanut Ilveksen johtotehtävissä jo vuodesta 1974, jolloin seuran puheenjohtaja Pekka Terho pyysi häntä tulevan uuden Ilveksen taustavoimaksi jalkapallon palattua seuran lajivalikoimaan. Hän oli perustamassa myös Ilveksen junioripolun alkua, Ilves Futis-Liigaa, vuonna 1975. Tältä polulta sadat nuoret pelaajat, niin tytöt kuin pojatkin, ovat ponnistaneet aina maajoukkueisiin asti.

Jarkko Savola toimi Ilveksen joukkueenjohtajana vuosina 1975–1987, joihin sisältyivät Ilveksen nousu silloiseen SM-sarjaan vuonna 1978, seuran ensimmäinen Suomen Cupin voitto 1979 ja Suomen mestaruus 1983. Ilveksen jalkapallojaoston puheenjohtajana hän toimi vuosina 1978–1982.
Tampereen äänenä tunnettu Savola toimi jalkapallo-otteluiden kuuluttajana jopa neljällä eri vuosikymmenellä. Hänet valittiin kolme kertaa myös valtakunnalliseksi Vuoden juontajaksi.
Suomen Palloliiton tehtävissä Jarkko Savola toimi useita vuosia muun muassa valitusvaliokunnassa sekä liittokokousedustajana.

Savola vaikutti myös Eerikkilän urheiluopiston johtokunnassa, jonka jäsenenä hän aloitti vuonna 1983. Savola toimi pitkään johtokunnan varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana vuosina 1995–2011. Hänet on valittu myös Eerikkilän Hall of Fameen.

Jarkko Savola on nimetty Palloliiton ainaisjäseneksi ja Ilveksen kunniajäseneksi sekä palkittu Suomen liikunnan ja kulttuurin kultaisella ansioristillä. Hänen sotilasarvonsa on majuri.
Entiset pelaajat arvostavat suuresti Jarkko Savolaa. Hän huolehti ja auttoi pelaajia myös siviilissä, ja häneen saattoi aina tukeutua.

Ari Hjelm on Ilveksen menestynein jalkapalloilija. Tesomalaislähtöinen Hjelm pelasi Raholan Pyrkivässä B-junioreihin asti ennen siirtymistään Ilvekseen, jossa hän sai lempinimen ”Zico”.

Hjelm voitti Ilveksessä Suomen mestaruuden vuonna 1983, pronssia 1984, hopeaa 1985 ja Suomen Cupin 1990. Hyökkääjä oli Ilveksen paras maalintekijä kahdeksalla kaudella ja voitti Mestaruussarjan maalikuninkuuden 1987, jolloin Urheilutoimittajat ja Suomen Palloliitto palkitsivat hänet myös Vuoden pelaajana. Hjelm toimi Ilveksen kapteenina kausina 1988, 1991 ja 1994. Hyökkääjä pelasi Ilveksessä yhteensä 258 ottelua, joissa hän teki 139 maalia.

Vuonna 1988 Hjelm siirtyi Saksan Bundesliigan Stuttgarter Kickersiin, jota hän edusti kahden kauden ajan. Hyökkääjä palasi Saksaan vuosiksi 1992–1994, jolloin hän kantoi Saksan toisella sarjatasolla pelanneen Hampurin FC St. Paulin paitaa. Kahdella viimeisellä kaudellaan Hjelm pelasi HJK:ssa, jonka riveissä hyökkääjä saavutti SM-pronssia vuonna 1995.

Hjelm pelasi maajoukkueessa yhteensä 100 A-maaottelua vuosina 1983–1996 ja iski 20 maalia, mikä teki hänestä yhden aikansa tehokkaimmista pelaajista Suomen maajoukkueessa. Monivuotinen maajoukkuekapteeni nimitettiin maajoukkueen kunniakapteeniksi vuonna 1996.

Pelaajauransa jälkeen Hjelm siirtyi valmennustehtäviin ja toimi Ilveksen päävalmentajana kaudella 1997. Vuosina 2001–2010 Tampere Unitedin päävalmentajana toimiessaan seura voitti kolme Suomen mestaruutta ja Suomen Cupin sekä pelasi seitsemällä kaudella Euroopan kentillä. Hjelm valittiin kahdesti Vuoden valmentajaksi.

Ari Hjelm on yksi suomalaisen jalkapallon merkkihenkilöistä niin pelaajana kuin valmentajana. Hänet on valittu myös Veikkausliigan legendoihin, Palloliiton Gladiaattoreihin ja suomalaisen jalkapallon Hall of Fameen.

Markku Wacklin on yksi Ilveksen menestysvuosien merkittävistä henkisistä johtavista pelaajista. Hän pelasi seurassa vuosina 1975–1984 ja toimi joukkueen kapteenina 1977–1980.

Wacklin edusti Mestaruussarjassa Ilves-Kissoja (1969–1970, 1974), FC Hakaa (1971–1972) ja Ilvestä (1979–1984). Hän pelasi pääsarjatasolla yhteensä 226 ottelua ja teki niissä 27 maalia. Hän oli Ilveksen kapteeni jo joukkueen noustessa SM-sarjaan vuonna 1978 ja voitti seurassa Suomen Cupin 1979, Suomen mestaruuden 1983 ja SM-pronssia 1984.

Toppari oli tunnettu loistavasta potkutekniikastaan ja vapaapotkuistaan, joita oli harjoiteltu aamusta iltaan jo nuorena Petsamon kentällä. Hänen muistetuin vapaapotkumaalinsa syntyi Rotterdamissa Feyenoordin verkkoon Cup-voittajien cupissa vuonna 1980. Wacklin pelasi myös Ilveksen Euroopan cup -otteluissa Juventusta vastaan vuonna 1984.

Markku Wacklin siirtyi pelaajauransa jälkeen valmentajaksi. Heti avauskaudellaan 1985 Ilveksessä tuloksena oli SM-hopeaa Turo Flinckin apuvalmentajana. Ilveksen päävalmentajana Wacklin toimi vuosina 1993–1994. Veikkausliigassa hän valmensi Ilveksen ohella myös Porin Pallo-Tovereita ja TP-Seinäjokea.

Seppo Räsänen tuli Ilvekseen 20-vuotiaana abiturienttina vuonna 1976. Liberona ja topparina viihtynyt tyylikäs pelaaja edusti uransa alussa kahden vuoden ajan myös FC Hakaa ja sai tililleen yksitoista poikien maaottelua. Yleisurheilu oli viedä monilahjakkaan Räsäsen kokonaan, mutta onneksemme hän valitsi jalkapallon ja Ilveksen.

Vahvan panoksen Ilveksen vuoden 1978 sarjanousuun antanut Räsänen voitti seurassa Suomen Cupin 1979, Suomen mestaruuden 1983, SM-pronssia 1984 ja SM-hopeaa 1985 sekä oli mukana kansainvälisissä otteluissa Feyenoordia ja Juventusta vastaan. Hän toimi Ilveksen kapteenina vuosina 1981–1985.

Tyylikäs Seppo Räsänen oli joukkuetoveriensa suuresti arvostama pelaaja ja kapteeni. Tarvittaessa hänen taitoihinsa turvauduttiin myös kentän ulkopuolella erilaisten vammojen hoidossa, sillä Räsänen toimi pelaamisensa ohessa fysioterapeuttina Tampereella ja Valkeakoskella.

Johanna Lindell aloitti jalkapallon pelaamisen nuorena tyttönä 1980-luvulla Ilveksen Futis-liigan Kalevan kaupunginosajoukkueessa. Lahjakas maalivahti kehittyi hyvän valmennuksen myötä erinomaiseksi torjujaksi, jonka parhaita puolia olivat rohkeus, pelin lukeminen ja lähitorjunnat.

Vuonna 1987 hänet kutsuttiin 16-vuotiaiden maajoukkueleirille, ja seuraavana vuonna hän oli jo mukana Ilveksen naisten edustusjoukkueessa nostamassa seuran SM-sarjaan. Lindell toimi vuosikausia sekä Ilveksen että Suomen naisten maajoukkueen kapteenina ja pelasi 2000-luvulla myös Ruotsin pääsarjassa Hammarby IF:n joukkueessa.

Suomessa Lindell edusti Ilveksen lisäksi HJK:ta ja Malmin Palloseuraa, jonka riveissä hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 2003. Hän pelasi yhteensä 17 nuorten ja 72 aikuisten A-maaottelua kausien 1988–2003 aikana.

Lempinimillä ”Linkku” ja ”Seula” tunnettu Lindell saavutti komealla urallaan lukuisia eri palkintoja ja mitaleja. Hänet valittiin Vuoden naispelaajaksi vuonna 1994, Helmeksi 2014 ja Kansallisen Liigan Legendaksi 2021. Helmiä yhdistää lukuisten pelattujen maaotteluiden lisäksi heidän roolinsa suomalaisen naisjalkapalloilun edistämisessä Euroopan huipulle.